torstai 23. heinäkuuta 2015

Lemppareita

Koska kaikkia varmasti kiinnostaa, mistä meikäläinen tykkää, päätin tappaa aikaa kirjoittelemalla selontekoa suosikeistani. Jos ja toivottavasti kun saan pidettyä kirjoittelua yllä, voisin tehdä tällaisen vaikka kahden vuoden välein ja katsoa, onko havaittavissa muutoksia... Ei sillä, että sillä olisi itselleni mitään väliä, mää tykkään mistä mää tykkään ja sillä sipuli. Mut tässä tulee! Pentuna listattiin kavereita ja ruokia top-listoiksi, nykyään näyttelijöitä, elokuvia ja muita juttuja.

1. Näyttelijät

Näyttelijöissä olen kummallisen viehättynyt charmantteihin miehiin. Charmanttihan on siis adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan tyyppiä, jota ei kukaan sanoisi kauniiksi/komeaksi, ei edes söpöksi, mutta jossa silti on jotain helvetin vetoavaa. Älkää suotta tarkistako sanakirjasta, näin se on!
Tässä tulee pari nimenomaan charmanttia herraa, joiden olemus saa sukat pyörimään tämän tytön jaloissa...

Herra nro 1: Tommy Flanagan
Herra nro 2: Norman Reedus

Daddy-issues, you say? Tai sitten se on parta. En todellakaan tiedä, mikä näissä kahdessa viehättää, tietysti siis sen lisäksi, että ovat kumpikin aivan mahtavia näyttelijöitä... Ehkä se on vain biologiaa ja haluan salaa lisääntyä molempien kanssa.

2. Elokuvat

En tiedä, mikä ihme siinä on, mutta en katso kuin huonoja elokuvia! Oli leffa sitten vuokraamosta tai Netflixistä valittu, aina se on sellaista kuraa, ettei tahdo itkemättä jaksaa loppuun asti. Okei, myönnän, on välillä tullut ihan kelvollisiakin katsottua.
Tyylilajeista sen verran, että en ole millään tapaa genreuskollinen, vaan poukkoilen oikeastaan laidasta laitaan. Joskus nuorempana en tykännyt komedioista (koska olin angstinen emo-lapsi), mutta nykyisin olen oppinut niitäkin katsomaan. Tositapahtumiin perustuvat elokuvat, draamat ja dokumenttielokuvat ovat kivoja, mutta yleensä valitsen toimintaa ja jännitystä. Kauhuelokuvia ei enää viitsi katsoa, ne on just niitä kaikkein naurettavimpia... Huonolla tavalla.

Saw.
En voi puhua elokuvista mainitsematta tätä elokuvasarjaa. Tietysti ykkönen on paras, mutta jatko-osia taas katsoo mielenkiinnolla kaikkien ansojen takia. Tietysti nämä löytyvät omasta leffahyllystä.

Gone Girl
Gillian Flynnin Gone Girl -kirjaan (suom. Kiltti tyttö) perustuva elokuva loikkasi heti top-listan kärkikastiin. Gone girl esittelee katsojalleen toinen toistaan iljettävämpiä ihmisperseitä, joihin jokaiseen katsoja pystyy kuitenkin jollain tasolla samaistumaan. Suosittelen ehdottomasti, vaikka mitään hyvänmielenkatsottavaa tämä leffa ei todellakaan ole.

Lisäksi listalle voisi laittaa Resident Evil -elokuvat, Inceptionin, Alien-leffat ja Looperin. Oikeastaan tykkään elokuvasta kuin elokuvasta, jos sen tarina ei sodi itseään vastaan. Mikään ei ole kamalampaa, kuin porsaanreiät tarinassa, josta saisi hyvän.

3. TV-sarjat

Tämän kategorian alle minulla olisi listattavaa vaikka kuinka paljon! Nykyisin tulee katsottua huomattavasti enemmän sarjoja, kuin elokuvia, mutta kuten elokuvienkin kohdalla, katson aika kattavasti laidasta laitaan kaikenlaista.

The Walking Dead
Lista ilman zombeja on huono lista. The Walking Dead on ikuinen suosikkini, zombeissa jokin vain kolahtaa. Tarina on hyvä, joskin tähän mennessä jo vähän puuduttavakin, koska kaava on aina sama: ensin hillutaan ympäriinsä ja tapetaan zombeja, kunnes löydetään turvapaikka ja asetutaan sinne. Sitten tapahtuu jotain kamalaa (zombiehyökkäys, pahisten hyökkäys tai Carl on jossain hukassa) ja joudutaan lähtemään taas hillumaan ympäriinsä.

American Horror Story
American Horror Story on sarja, jota jaksaa katsoa kaudesta toiseen, koska jokainen kausi kertoo eri tarinaa. Se tosin on myönnettävä, että ensimmäiset kaksi olivat oikeasti hyviä, mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Siinä, missä ykköskausi kummituksineen oli ilahduttavan yllättävä ja kakkoskauden meininki suorastaan häiritsevän ahdistavaa, kolmoskaudesta ei jäänyt mieleen oikeastaan kuin Stevie Nicks. Neloskausi minulla on ollut kesken suunnilleen puoli vuotta, joten siitäkin voi päätellä jotain...

Jos joku kaipailee sarjasuosituksia, niin näiden lisäksi kannattaa katsoa ehdottomasti Sons of Anarchy, Orange is the new black ja How I met your mother.

4. Kirjat

 Nuorempana olin kova tyttö lukemaan, mutta näin vanhemmiten olen tullut sen suhteen huomattavan aloitekyvyttömäksi. Nytkin kirjoja olisi jonoksi asti, mutta en vain saa poimittua kirjaa käteen. Sen lisäksi, että keskeneräisiä ja aloittamattomia kirjoja on fyysisesti pinossa, myös suunnitteluasteella on jokunen teos (mm. George R.R. Martinin Game of Thrones -sarja. En ole katsonut TV-sarjaa, haluan lukea kirjat ensin). Aloittamattomien ja keskeneräisten kirjojen listalta löytyy sellaisia teoksia, kuin Poikani Kevin (Lionel Shriver), muutama Jo Nesbon dekkari, Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Jonas Gardell) ja Da Vinci -koodi (Dan Brown).

<3
 Olen kirjojen suhteen kohtalaisen kaikkiruokainen, mutta kaikkein eniten kolahtavat dekkarit. Suosikkikirjailijoitani tämän otsakkeen alla ovat mm. Tess Gerritsen (lempparit Luutarha ja Mefisto-klubi), Jo Nesbo (maininnan arvoisimpana Panssarisydän) ja Gillian Flynn. Viimeksi mainitun tuotantoa ei vain voi asettaa paremmuusjärjestykseen, Teräviä esineitä, Paha paikka ja Kiltti tyttö ovat kaikki tutustumisen arvoisia.

Lisäksi jaksan lukea kerta toisensa jälkeen Harry Pottereita. Dan Brownin Inferno on helkkarin hyvä, Steven Hallin Haiteksti kekseliäs ja mukaansatempaava, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa avaa kyynelkanavat ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on teiniaikojeni suosikki.
Olen lapsesta asti pitänyt kirjastoja jonkinlaisina pyhäkköinä. Kirjasto on minulle paikka, jossa saa rauhoittua, joten lukeudun juuri niihin ihmisiin, jotka näkevät punaista, jos kirjastossa on riehuvia kakaroita tai joku puhuu kovaäänisesti puhelimeen :--P


Kuulisin mielelläni muiden suosikeista vaikkapa näiden samojen kategorioiden alla! Hyviä elokuvia, kirjoja ja sarjoja saa vapaasti ehdottaa. Jäikö listalta kenties puuttumaan joku oleellinen kategoria?
Nyt syvennyn hörppimään Finrexiniä ja hoivaamaan kipeätä kurkkuani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti